Kun avaa Eowyn Iveyn Lumilapsen, astuu satuun. 1920-luvun Alaskassa ympäröivän luonnon maagisuus on käsinkosketeltavaa ja arjessa selviäminen kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys. Talvi kinostuu ihmismieliin, eikä pakkasenpuremilta välty kukaan. Kaikkialla levittäytyvä lumi muuttaa jatkuvasti muotoaan. Se on yksi kirjan vahvoista päähenkilöistä siinä missä ihmishahmotkin. Lumi antaa ja ottaa, näyttää ja piilottaa. Kirjan teemana on lapsettomuus, eikä tule mieleen toista teosta, jossa aihetta käsiteltäisiin yhtä herkästi ja osoittelematta. Tarina on julmimmillaankin kaunis, niin surullisen ja mykistävän kaunis. Marja Helasen käännös on yksi hienoimpia koskaan lukemiani.
Sivuvaikutus: Jää koukkuun kirjailijan blogin postikorttimaisemiin ja hurmaavaan arkikuvaukseen. lettersfromalaska.wordpress.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti