Tässä blogissa kehutaan ja vinkataan hyvää suomenkielistä nykykirjallisuutta. Lyhyesti, etteivät kehut ala haista. Lisäksi kuvataan teosten oivallisia sivuvaikutuksia.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Kun kaikki on mennyt



Texasilainen John Williams omisti elämänsä kirjallisuudelle. Hän kouluttautui tohtoriksi, opetti Denverin yliopistossa luovaa kirjoittamista ja kuoli tietämättä, että hänen alkujaan vähälle huomiolle jääneet 60-lukulaiset romaaninsa saavuttaisivat suosionsa seuraavalla vuosituhannella. Tuotannossaan hän antaa äänen vaatimattomille miehille, Stonerissa elämänsä ehtoopuolelle ehtineelle kirjallisuuden professorille ja Butcher’s Crossingissa uskaliaalle biisonijahtiin lähtevälle nuorukaiselle. Stonerissa eletään 1900-luvun alkua yliopistomaailmassa, ja Butcher’s Crossing on puolestaan 1870-luvun Coloradoon sijoittuva perinteikäs lännentarina. Teokset ovat keskenään täysin erilaiset, mutta Williams tekee suuren vaikutuksen niin henkilöidensä mielenliikkeiden kuin luonnon kuvaajana. Miehet elävät ympäristön paineiden alla ja luonnon armoilla, ja tapahtuminen kirjoissa on vääjäämätöntä. Kerronta on viipyilevää, ja jokaisella pienelläkin säikeellä on merkityksensä. Kirjojen pohjavire on surumielinen, mutta juuri se tekee tarinoista sanoinkuvaamattoman koskettavia. Olisi mahdotonta suositella vain toista teoksista, sillä molemmat ovat hienoja taidonnäytteitä omalla tavallaan ja siksi lukijansa ansainneet. Ilkka Rekiaron suomennosjälki ei ole pelkästään viimeisen päälle hiottua, vaan valovoimainen ilmaisu koskettaa siinä missä tarinoiden ihmiskohtalotkin. Pakko kuitenkin sanoa pieni varoituksen sananen Butcher’s Crossingista: sekä takakannessa että esipuheessa paljastetaan tarinan keskeinen käännekohta, joten ne kannattaa lukea vasta aivan lopuksi.

Sivuvaikutus: Tarinat ovat niin hienoja, että kirjoja ei tee mieli hypistellä vaan rutistaa.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Ruuhkaa takapenkillä


Aikoinaan, kun ihka ensimmäinen Neropatin päiväkirja oli ilmestymässä suomeksi, me joiden piti keksiä tälle sarjakuvaromaanisarjalle nimi olimme lirissä. Tuolle kansikuvassakin näkyvälle peräpenkin pallopäälle ei meinannut löytyä tarpeeksi iskevää ja kuvaavaa suomenkielistä nimeä sitten millään. Kunnes eräänä päivänä kirjan kustannustoimittaja pölähti toimistolle juoksujalkaa ja iloitsi: "Neropatti, se se on!" Gregillä, neropatilla, sekä muulla Heffleyn poppoolla on heilläkin tapana joutua milloin mihinkin liriin. Sarjassa kirjailija ja sarjakuvataiteilija Jeff Kinney kuvaa lapsiperheen arkea ymmärtävästi ja hersyvän sydämellisesti. Kuvat ja teksti istuvat saumattomasti yhteen. Suosittu yhdeksänteen osaan ehtinyt kirjasarja sopii luettavaksi monen ikäisille, ja lukiessa naurulihakset saavat kyytiä. Reissussa rähjääntyy -kirjan on suomentanut kukas muukaan kuin kekseliäs kielihassuttelija Marja Helanen.

Sivuvaikutus: Alkaa viljellä bappelsiinihuumoria. 

Maailma pyörän selässä


Maailmankiertäjät ovat oma ihmislajinsa, ehdottomasti erään sortin hulluja. He päätyvät usein kiertämään maailmaa vuosikausiksi vahingossa, yhden tai useamman sattumuksen seurauksena. Ja mikä omituisinta, yleensä vuosia kestäneet matkat päättyvät yhtä äkkiä kuin alkavatkin. Siihen väliin mahtuu kuitenkin paljon elämää ja kohtaamisia monella mantereella ja monissa maissa. Jukka Salmisen matkakirja on mukavan arkisesti kirjoitettu, ja se antaa realistisen kuvan maailmanympäripyöräilijän kokemuksista. Lukiessa tsemppaa mielessään ja toivoo, että polkijan kunto ja pääkoppa kestää. Sellaiselle, joka ei itse paljon matkusta, kirja antaa varmasti runsaasti tietoa ja elämyksiä, ja maailmankiertäjänä sitä myhäilee, että onneksi meitä hulluja on muitakin.

Sivuvaikutus: Tekee mieli hankkia parempi pyörä, jolla polkee pitemmälle.