Kun kaikki on mennyt

Texasilainen John Williams omisti elämänsä kirjallisuudelle. Hän kouluttautui tohtoriksi, opetti Denverin yliopistossa luovaa kirjoittamista ja kuoli tietämättä, että hänen alkujaan vähälle huomiolle jääneet 60-lukulaiset romaaninsa saavuttaisivat suosionsa seuraavalla vuosituhannella. Tuotannossaan hän antaa äänen vaatimattomille miehille, Stonerissa elämänsä ehtoopuolelle ehtineelle kirjallisuuden professorille ja Butcher’s Crossingissa uskaliaalle biisonijahtiin lähtevälle nuorukaiselle. Stonerissa eletään 1900-luvun alkua yliopistomaailmassa, ja Butcher’s Crossing on puolestaan 1870-luvun Coloradoon sijoittuva perinteikäs lännentarina. Teokset ovat keskenään täysin erilaiset, mutta Williams tekee suuren vaikutuksen niin henkilöidensä mielenliikkeiden kuin luonnon kuvaajana. Miehet elävät ympäristön paineiden alla ja luonnon armoilla, ja tapahtuminen kirjoissa on vääjäämätöntä. Kerronta on viipyilevää, ja jokaisella pienelläkin säikeellä on merkityksensä. Kirjojen pohjavire on surumielinen, mutta juuri se tekee tarinoista sanoinkuvaamattoman koskettavia. Olisi mahdotonta suositella vain toista teoksista, sillä molemmat ovat hienoja taidonnäytteitä omalla tavallaan ja siksi lukijansa ansainneet. Ilkka Rekiaron suomennosjälki ei ole pelkästään viimeisen päälle hiottua, vaan valovoimainen ilmaisu koskettaa siinä missä tarinoiden ihmiskohtalotkin. Pakko kuitenkin sanoa pieni varoituksen sananen Butcher’s Crossingista: sekä takakannessa että esipuheessa paljastetaan tarinan keskeinen käännekohta, joten ne kannattaa lukea vasta aivan lopuksi.

Sivuvaikutus: Tarinat ovat niin hienoja, että kirjoja ei tee mieli hypistellä vaan rutistaa.